wp_00006722.jpg



Kylätalo Tukikohta

Tukikohdan osoite on Asemintie 349, 14300 Renko

Avaa tästä Tukikohdan kartta

Katso Tukikohdan esite täältä

Tulipalo

Tuulisena päivänä kesäkuussa 1982 Rengon Asemin kylässä asunutta eläkeläispariskuntaa Senja ja Otto Metsä-Mattilaa kohtasi vakava vahinko. Kotitalon liedessä oli tuli, ja tuuli sai vedon niin voimakkaaksi, että hormista lensi katolle kipinöitä. Uloimpana katteena oli poltetuista savitiilistä tehty tiilikatto, mutta sen alle oli aikanaan jätetty vanha pärekatto. Kipinöitä lensi kuiviin päreisiin, ja talon katto syttyi palamaan.

Vaikka palon havainnut naapuri tuli paikalle ison jauhesammuttimen kanssa, tulelle ei enää voitu mitään. Naapureiden avulla talosta kannettiin ulos tärkeintä ja arvokkainta irtaimistoa tulen levitessä raivokkaasti.

Kun Rengon palokunta ennätti paikalle kirkonkylästä 11 kilometrin päästä, tulen valta oli jo niin raivoisa, että vuonna 1924 rakennetun hirsirakenteisen talon asuinosasta ei jäänyt enää mitään käyttökelpoista jäljelle. Palokunta sai sammutettavakseen lähinnä nokisia ja hiiltyneitä hirsiä.

Onneksi vakuutukset olivat kunnossa. Senja ja Otto hankkivat vanhoille ihmisille itse asiassa paremmin sopivan asunnon rivitalosta kirkonkylästä. Rengon Sotaveteraanit tulivat talkoilla purkamaan ja siivoamaan talon raunioita. Siinä työn ohessa Otto ja veteraanit alkoivat pohtia talon raunioille uutta käyttöä.

Riihimäki

Tilan virallinen nimi on Riihimäki. Se lienee peräisin paikalla aikoinaan sijanneesta riihestä. Vuonna 1924 kauppias Johan Salomaa, Senja Metsä-Mattilan isä, rakensi tontille upean talon. Sen betonista tehdyssä kellarikerroksessa oli tuon ajan tapaan suuri sauna, pukuhuoneena toimiva eteinen ja vihanneskellari.

Varsinainen asuinkerros oli jaettu kahteen osaan, sillä tien puoleisessa eli vasemmassa kulmassa oli Salomaan kaupan myymälähuone. Yksityispuolelle kuljettiin leveän eteisen oikeanpuoleisesta ovesta.

Myös talon yläkertaan oli rakennettu kaksi huonetta ja keittiö. Niitä ei kuitenkaan koskaan käytetty, koska tarvetta ei ollut.

Tuon ajan tapaan Riihimäen tontilla oli myös navetta, jossa oli yleensä yksi lehmä ja myös hevonen. Tonttiin kuului myös hieman peltoa, jossa voitiin kasvattaa heinää eläimiä varten.

Salomaan jälkeen tytär Senja jatkoi kaupan pitämistä. Hänen miehensä Otto ei kuitenkaan katsonut kaupan tuomien ansioiden riittävän vaan työskenteli muissa töissä. Tuon ajan tapaan töitä tehtiin eri vuoden aikoihin eri puolilla. Kaloisten saha työllisti Ottoakin suuren osan vuodesta, mutta hän ehti myös töihin lähiseudun maataloihin.

Pienen kylän pieni kauppa ei ollut kovin kannattava, ja kun Senja sairastui 50-luvulla, Metsä-Mattilat päättivät sulkea kaupan.

Tukikohta

Otto Metsä-Mattila tunnettiin ympäri koko pitäjän. Hän oli kotoisin Nummenkylästä pitäjän toiselta puolelta. Kun Otto tuumi, että on aika lähteä kotiin, hän totesi lähtevänsä kohti tukikohtaa.

Palaneen talon raunioita raivattaessa sotaveteraaneille alkoi muotoutua suunnitelma. Alakerrassa oli sauna säilynyt täydessä kunnossa, mitäpä jos rakennettaisiin jonkinlainen maja sen päällä olevalle tukevalle sokkelille. Otto innostui asiasta ja lupasi antaa tilan vuokralle sotaveteraaneille nimellisellä vuokralla.

Ajatus sai vauhtia, ja rakennusta varten pidettiin tukkitalkoot. Puuta kertyi niin paljon, että sahattua puutavaraa riitti vielä myyntiinkin. Rengon rakennustarkastaja, rakennusmestari Teuvo Kukkonen laati majan piirustukset. Rengon Sotaveteraanien toimekkaan puheenjohtajan Altti Mannilan johdolla rakennustyöt sujuivat ripeästi. Töitä tehtiin kesästä 1982 alkaen talkoovoimin. Niin tehokasta oli talkootyö, että talon valmistuttuakaan Rengon Sotaveteraanit ry:llä ei ollut lainkaan velkaa.

Rakennus nousi, ja oli sen vihkimisen aika. Nimen keksiminen ei tuottanut ongelmia, senhän oli Otto jo antanut paikalle kauan sitten. Nimeksi tuli siis myös sotaveteraaneille sopiva Tukikohta.

Tukikohta oli alusta lähtien vilkkaassa käytössä. Sotaveteraanit järjestivät talossa omia tilaisuuksiaan varsinkin alkuvaiheessa varsin paljon, ja tiloja vuokrattiin myös ulkopuolisille edulliseen hintaan. Sitten veteraanien ikääntymisen myötä käyttö väheni. Etenkin kirkonkylässä asuvien veteraanien mielestä talon sijainti oli tarpeettoman syrjäinen.

Kyläyhdistykselle

90-luvun lopulla aika jätti ensiksi Otosta, sitten Senjasta. Tilan omistusoikeus siirtyi Oton veljenpojalle Hannu Metsä-Mattilalle. Tukikohdan hallinta säilyi silti vielä sotaveteraaneilla. Kun veteraanit ilmaisivat halunsa luopua talosta, oli aika tutkia Tukikohdan omistusjärjestelyjä uudelleen.

Kylätoimintaa edistämään oli perustettu Kaloisten kylätoimikunta. Se oli rekisteröimätön yhteisö, eikä sellaisena ollut sopiva hankkimaan kiinteää omaisuutta. Kyläläisten yhteisen tilan saaminen oli kuitenkin tullut ajankohtaiseksi, koska Kaloisten koulu oli päätetty lopettaa.

Kylätoimikunta muutettiin yhdistykseksi ja rekisteröitiin. Yhdistys osti Tukikohdan päärakennuksen sotaveteraaneilta ja maapohjan sekä muut rakennukset Hannu Metsä-Mattilalta.

Kyläyhdistys on kohennellut paikkoja pikkuhiljaa. Pihalla olleeseen liiteriin rakennettiin tanssilattia jo veteraanien aikana, kyläyhdistys rakensi liiterin päässä olleeseen polttopuille varattuun tilaan kesäkahvilan. Niin ikään perunakellarin päällä ollut vaja sai uuden lattian. Pihalle rakennettiin muutama vuosi sitten perinteinen kuivakäymälä. Vanhanaikaisuudestaan huolimatta se edustaa mainiosti nykyisin kovassa suosiossa olevaa luonnonmukaisuutta.

Merkittävä parannus Tukikohtaan oli talon liittäminen Rengon kunnan vesijohtoverkkoon kesällä 2001. Kaloisten kylässä sijaitsevalta Hakonnummen vedenottamolta Vehmaisiin menevä runkolinja menee aivan vierestä, ja koska kaivo on kuivina kesinä kuivunut, vesijohto tuli todella tarpeeseen.

Peruskorjaushanke

Vuonna 2002 aloitettiin Tukikohdassa perusteellinen remontti. Kyläyhdistys teetti vuoden 2001 lopulla suunnitelman talon peruskorjauksesta. Arkkitehtitoimisto Sten Boströmin laatiman suunnitelman mukaan talon ulkoseiniin lisättiin eristepaksuutta 50 mm ja uuden ulkovuorauksen alle asennettiin tuulensuojalevyt. Vanhan kuistin tilalle rakennettiin eteinen, josta on käynti alakertaan. Eteisen alle rakennettiin varastotilaa sekä portaikko.Uuteen eteisosaan rakennettiin toinen wc, joka soveltuu myös invalideille.

Suunnitelman mukaan myös talon alakerrassa olevat saunatilat uudistettiin nykyajan vaatimusten mukaisiksi. Tiloihin saatiin lisäkorkeutta kaivamalla lattia lähes puoli metriä alemmas. Lattiat lämpöeristettiin, varustettiin sähkölämmityksellä ja laatoitettiin. Takkahuone varustettiin tiilitakalla, ja alakertaan rakennettiin erillinen wc saunan käyttäjille.

Hämeen TE-keskus hyväksyi peruskorjauksesta laaditun hankesuunnitelman ja myönsi kyläyhdistykselle tukea kylätalon peruskorjaukseen POMO+ -varoista. Tämän päätöksen perusteella tukea saatiin valtiolta ja kunnalta yhteensä yli 30 000 euroa. Peruskorjaus oli alkuperäisten ehtojen mukaan tehtävä vuosien 2002 ja 2003 aikana. Hankkeelle saatiin kuitenkin puoli vuotta jatkoaikaa, kun saunaosaston uudistaminen osoittautui odotettua työläämmäksi.

Taloa jatkettiin lounaaseen päin kaikkiaan noin neljä metriä rakentamalla uusi kuisti, jonne tulee sisäpihan puolelta portaat sekä pyörätuoliluiska. Samalla myös vesikattoon lisättiin peltien alta aiemmin puuttunut aluskate.

Pelkkä julkisen vallan tuki ei riittänyt hankkeen toteuttamiseen, sillä hankkeen hyväksytty kustannusarvio oli noin 60 000 euroa. Varoja peruskorjaukseen onkin kerätty monin eri tavoin, mm. järjestämällä tukkitalkoot. Erilaisten lahjoitusten ja ennen kaikkea talkootyön osuus on hankkeen toteuttamisessa ollut merkittävä.

Kesäkahvila

Suosittujen kesätapahtumien aikana todettiin, että katettua oleskelutilaa oli käytössä liian vähän. Myös tanssilatoon tehdyissä tilapäistiloissa toimineelle kesäkahvilalle haluttiin saada asiallisemmat puitteet. Vanhoja olivat jo terveystarkastajatkin hieman moitiskelleet.

Niinpä vanha liiteri ja sen alla ollut perunakellari päätettiin purkaa. Sen tilalle suunnitteli rakennusmestari Ari Reunanen, vanhoja kyläläisiä hänkin, uuden monitoimisen kahvilarakennuksen. Tarpeet ja toiveet muuttuivat moneen kertaan suunnitelmien valmistuttua talvella 2007, mutta koska Renko tuolloin vielä oli itsenäinen kunta, rakennusvalvonnassa ei ollut byrokratiaa. Muutokset voitiin toteuttaa hyvässä yhteisymmärryksessä rakennustarkastaja Kalevi Väinölän kanssa.

Tähänkin rakennusprojektiin saatiin avustusta Linnaseutu ry:n hankemäärärahoista. Työt tehtiin miltei täysin talkootyönä.

Kahvilasta tuli pitkä mutta suhteellisen kapea, koska haluttiin säästää pihatilaa. Kahvila sai valokatteella varustetun terassin. Sisätilat ja terassi voidaan yhdistää avaamalla liukuovet. Ratkaisu on osoittautunut käteväksi, sillä näin voidaan myös sisätilojen lämpötila pitää sopivana hellesäälläkin. Lattia on päällystetty keraamisilla laatoilla, joten puhtaanapitokin onnistuu näppärästi.

Rakennuksen pohjoispäätyyn tuli myyntiosasto, jossa on tiskipöytä ja kaapisto sekä kylmäkaapit. Täältä on yhteys pihan poikki Tukikohdan keittiöön, josta saadaan nopeasti täydennystä myyntivalikoimiin.

Kahvion avajaisissa rakennustöihin osallistunut talkooväki pääsi kokeilemaan käytännössä, miten uusi kahvila toimii. Hyvin tuntui toimivan.

Kuvia avajaiskahveilta 13.6.2008